Kaksi suoraan menevää kaistaa ja yksi kääntyville. Jarrutan pyörällä suojatien valoihin, painan nappia ja valot vaihtuvat heti vihreäksi suoraan menevien kaistojen kohdalta. Kääntyvien kaistalla ei näy autoja, joten ajan siitäkin yli punaisista valoista huolimatta. Sekuntia myöhemmin näen silmäkulmassani kun siniset valot välähtävät ja valoissa katseeltani suojassa ollut poliisiauto kurvaa rauhallisesti viereeni jalkakäytävälle.

“Tuli sitten ajettua punaisia päin”, poliisimies sanoo noustessaan autosta. Sydämeni lyö yhden huti-iskun kuitenkin vasta kun huomaan, että auton takaosasta hyppää ulos TV-sarjaa kuvaava kameraryhmä. Kiroan mielessäni varsin huolellisesti, mutta ääneen sanon:

“No, myönnän kyllä että näin kävi, mutta eikös nämä liikennesäännöt oo tarkotettu turvaamaan just meitä tielläliikkuja ja tekemään liikenteestä sujuvaa? Nythän tässä molemm…”

“Kyllä, mutta aikuisten velvollisuus on myös näyttää esimerkkiä”, keskeyttää poliisi tyynesti.

Kerron katsovani kyllä aina ettei samoissa valoissa odota lapsia ennen kun menen punaisia päin, mutta huomaan nielaisevani kun sakkoa kirjoittava poliisi kääntää katseensa minuun ja sanoo.

“Et kuitenkaan tainnut huomata sitä meidän viereisen auton takapenkillä huitovaa poikaa, joka osoitti ensin sinua, sitten punaisia valoja ja sen jälkeen viittilöi meille kun olisi ollut lentoon lähdössä. Sanotaanko nyt vaikka näin että tällä kertaa meille ei jäänyt vaihtoehtoja.” Totesi poliisimies leppoisasti naurahtaen ja ojensi minulle maksulapun. (Ei onneksi kovin isolla loppusummalla.)

En kuitenkaan ollut ihan varma vedätettiinkö minua juuri.

“Jos tuo oli totta, oot ihan oikeessa ja tämä lappu on ihan aiheellinen. Jos taas keksit tuon tarinan just äsken telkkaria varten, oot sakkoprovikkapalkkasi ansainnut”, totesin kun taittelin saamani tositteen odottamaan taskuuni.

“Mukavaa joulunodotusta”, saan vastaukseksi.

—

Mietin koko loppumatkan töihin oliko poliisin tarina totta vai ei, mutta vahva se oli joka tapauksessa. Totuus selvinnee leikkaajasta riippuen joko sitten kun kyseinen Poliisit-jakso tulee telkkarista ulos, tai sitten ei edes silloin.

Sen sijaan nyt te saatte tietää että tämä tarina (sinisistä valoista alkaen) ei ole totta. Tosiasiassa mietin liikennevalojen jälkeisen matkan ajan tätä ihan kuvitteellista tarinaa, kun se jostain syystä alkoi muodostumaan päässäni punaisia päin ajamisen jälkeen. Olen melko varma että normaalien ihmisten aivot ei toimi näin että jäävät rakentelemaan mielikuvituskeskusteluita ja -tapahtumia, mutta sen sijaan että murehtisin sitä, olen tehnyt siitä itselleni luovan työn työkalun ja voimavaran. Tarinan voima on uskomaton, ja sen voi valjastaa helposti vaikka yrityksen markkinointiin.

Joulu jos mikä on tarinoiden aikaa, ja tämän kirjoituksen valmistuttua Aliaksella aletaankin pystyttää striimaus-setuppia kolmatta Matkus Shopping Centerin Joulupukki-Liveä varten. Kaikkien meidän tuntemasta syystä myöskään Matkuksen mahtavaa Joulumaata ei tänä vuonna pystytty toteuttamaan normaalisti, mutta olemme onnistuneet näiden viikottain järjestettävien Live-striimien avulla tuomaan Joulun tarinaa ja taikaa moneen lapsiperheeseen. Kiitos yhteistyöstä tässä hienossa projektissa kuuluu Real Albert Promotionille, Mainostoimisto Avidlylle, Matkukselle ja tottakai Joulupukille ja Tiuku-Tontulle, jotka ovat olleet roolissaan niin hyviä, että tarina korvatunturilta on mennyt varmasti täydestä muutamaan vähän vanhempaankin katsojaan. ;)

Matkuksen Joulupukki-Liven päätähdet Tiuku-Tonttu ja Joulupukki tekemässä Joulun taikoja.

Joten: Muistakaa odottaa punaisissa valoissa (ainakin jos lapsia saattaa olla näkemässä) ja luottakaa tarinan voimaan. Joulun tunnelmaan voi virittyä vaikka katsomalla (Matkus-liven lisäksi) tämän vuoden vahvimman silmiini osuneen videon muotoon puetun joulutarinan: DocMorris Weihnachtsfilm