Kuvauksia arktisissa olosuhteissa
Neljä vuotta sitten aloitin työt ntrnz-median tuottaman Eränkävijät -ohjelman tuotantotiimissä kuvaajana.
Monenlaisia retkiä ja kuvauskohteita on näihin vuosiin sisältynyt; Ilomantsin karhujahdin seuraamista kameran takaa, kuvauksia lapin erämaissa ja tuntureilla, sekä upeita maisemia ja tunnelmia Inarijärveltä. Retket ovat olleet antoisia ja olen päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin ja käymään monissa sellaisissa paikoissa, joihin en todennäköisesti olisi ilman Eränkävijöitä koskaan päässyt tutustumaan.
Lapin kesähän on tunnetusti kaunis, mutta väittäisin, että kaamos on monilta osin vielä kauniimpi. Häilyvä sinertävä valo ja paukkuvat pakkaset luovat sellaista tunnelmaa, jota on vaikea sanoin edes kuvailla. Kuvausretket talviaikaan ovat hienoja, mutta haasteellisia ankarien olosuhteiden vuoksi. Valoisa aika kaamoksessa kestää noin kolme tuntia, jonka aikana tulisi ehtiä iso osa ohjelmasta kuvaamaan. Lisäksi usein yli 20 asteen pakkaset iskevät lujaa niin kuvaajaan kuin kalustoonkin.
Tässäpä joitakin vinkkejä arktisissa olosuhteissa kuvaaville:
Virran kulutus pakkasilla on tunnetusti suurempaa. Akut täytyy suojata kylmältä ettei lataus purkaannu jo ennen kuvauksia ja myös itse kamera on hyvä suojata tuiskuavalta lumelta sadesuojalla. Itse olen kuljettanut akkuja sisemmän takin povitaskussa, jossa kehon lämpö pitää ne lämpiminä.
Kylmä sää saattaa aiheuttaa ongelmia varsinkin niissä tilanteissa, jossa joudutaan vaihtelemaan kuvauspaikkaa esim. lämpimästä mökistä tai teltasta kovaan pakkaseen ja takaisin. Tällöin kylmään objektiiviin ja kamerarunkoon lämpimässä muodostunut kosteus ja huuru voivat takaisin ulos mentäessä jäätyä lasin pintaan tai rungon sisälle ja aiheuttaa jäätymis- ja sähköongelmia. Lisäksi objektiiveja ja suodattimia ulkoilmassa vaihdettaessa tuulen mukana lentelevät jääkiteet ovat usein riesana, kun ne päätyvät kameran kennolle, suodattimen alle tai objektiivin ja rungon väliin. Puhdistusvälineet on hyvä pitää helposti saatavilla.
Kuvaajalle suurimmat kylmyydestä johtuvat haasteet tulevat lähinnä sormien alueelle. Kameroiden hallintalaitteet ovat suhteellisen pieniä, eikä niiden käsittely rukkaset tai paksut sormikkaat kädessä luonnistu näppärästi. Avokädet pakkasessa ja kylmä metallirunkoinen kamera ihoa vasten on sekin huono yhdistelmä. Itse huomasin parhaimmaksi ratkaisuksi sen, että puin ohuet nahkahansikkaat ensin ja niiden päälle villakynsikkäät. Näin sain tarvittavaa suojaa kylmää metallia
ja viimaa vastaan ja pystyin kuitenkin kohtuullisesti operoimaan kameran kanssa. Lisäksi minulla oli mukana vielä isot rukkaset jotka sai helposti käteen ja pois.
Muu varustushan on tietysti oltava sellainen, että se soveltuu kyseiseen säätilanteeseen ja kuvaustilanteen vaatimaan liikunnan määrään. Eli jos kuvauksien aikaan liikutaan paljon esim. upottavassa lumessa niin pitää osata valita pukeutuminen siten ettei hikoile liikaa, koska märät kamat ovat ennen pitkää kylmät. Hyvä taukotakki repussa on monesti kultaakin kalliimpi.
Juomaa ja ruokaa kuluu myös kylmässä kelissä runsaasti, joten kantamuksia tulee helposti enemmän kuin normaalisti. Nälkäisenä kylmä hiipii helposti puseroon ja myös nestehukka on salakavala vieras kylmissä olosuhteissa. Lisäksi veden sulattaminen ja ruoan lämmittäminen vievät enemmän aikaa kovilla pakkasilla, joka pitää ottaa huomioon aikatauluissa.
Liikkuminen ja tavaroitten kuljettaminen on meillä pääsääntöisesti tapahtunut moottorikelkoin tai mönkijöiden avulla. Kaluston kanssa siirtymät ovat usein ongelmallisia ja hitaita tuiskun ja kylmän vuoksi. Huonolla pakkaamisella voi saada isoja vahinkoja aikaan. Lyhyempiä kuvausretkiä leiristä maastoon olemme taittaneet joskus myös hiihtäen. Lumisessa metsässä hankeen kaatuminen kameran kanssa ei ole kuitenkaan suositeltavaa.
